Pääsin tutustumaan tähän maaliman ihmeeseen yhtenä iltana, kun siellä pidettiin työpaikan pippalot yhteistyötahojen kanssa. Pöytä oli koreana, oli laulua ja musiikkia, kun musiikkikoulun oppilaat esiintyivät. Aluksi oli pieni tutustumiskierros, kävimme komentosillalla ja konehuoneessa. Älkäät kuulkaa ihmiset multa kysykö montako hevosvoimaa eikä mitään muutakaan tekniikkaan lliittyvää. Net tiedot varmaan löytyy Wikipediasta, jos jokuta kiinostaa. Mua ei. Siel oli fiinit Karjalan koivuviilusta tehdyt seinäpaneelit ja kaiteet ja ovet ja se jäi mieleen että tää Lenin puski jäitä 30 vuotta pohjoisella jäämerellä, kunnes muut hianommat jäänmurjatat (hihi, siis tiedätte kyl mitkä vaik ei siin niin lue) rupes hommiin. Nyt Lenin seisoo tuolla satamassa ja sinne tekee koululaiset retkiä ja siel voi järkätä bileitä omalla porukalla jos haluu.

Se ottaa päähän, että tommosil esittelykierroksilla on aina niin tulenpalava kiire, niin kuvat on mitä sattuu miten sattuu räiskittyjä, ei paljon ehdi tähtäilemään. Kun ei osaa valita, että haluaako olla aina viimeisenä ja saada hyviä kuvia vai ekana ja kuulla mitä opas puhuu. Mä oon aina vuoron keulilla, vuoroon hännillä, enkä oikeen ikinä tyytyväinen.

Täällä taas - ja hurja urakka edessä!

Huomaan olleeni liian kauan laiskana tällä blogisaralla, nyt on kertynyt hurrrjasti postattavaa - mahdanko viitsiä kaikkea raportoida täällä?? Ja mä mistä alkaisin tän tarinani? Monipuolisesti on ollut tapahtumia, hommia, menoja, tuloja, tekemisiä - elämä täynnä elämää - ihanaa! Taidan aloittaa viimeisimmistä, jotka ovat tuoreina muistissa, eli kaksoisjuhlistani 'kaksossiskoni' kanssa.

Kutsuimme koko työporukan kakulle ja kuohuvalle työpäivän päätteeksi, ja kyllä meillä oli mukavaa! Yksi työkaveri 'sävelsi' meille lahjaksi cd-levyllisen 60-luvun musaa - <3oi niitä aikoja!<3, kaksi toimi hovivalokuvaajina, yksi tarjoilijana ja kuoharipullojen avaajana ja yksi tiskijukkana. Niinpä me juhlakalut saimme omistautua pelkästään lahjojen vastaanottoon, lasien kilistämiseen ja vieraiden kanssa seurusteluun.  Kaikkien kanssa en edes ehtinyt joka pöydässä seurustelemaan, niin paljon meitä (heitä) oli! Voi että oli kivaa! Kyllä kannattaa järkätä juhlia!

Tarjosimme kakkua ja Suomesta tuotettuja 'kunnon' karkkeja (salmiakkia)

Lahjoja on tullut sylin täydeltä, ja kukat ovat komeita - isoja, pitkävartisia ruusuja, kuten isossa maassa kuuluukin, ja daaliat samaa sarjaa - iisooja!

 - tähän tulee kohta vielä yksi kuva -

Pöytäkoristeet piti tempaista yhtäkkiä tyhjästä. Käytin saksia, muovitaskuja ja nitojaa - kyllä nämä kertakäyttöön sopivat! ;)

on ilo nauttia näin kauniista astioista, uskotteko? Tähän Klaus Haapaniemen Taika -sarjaan ihastuin oitis sen nähdessäni, silloin alkuun sinisenä ja valkoisena, mutta kun siitä ilmestyi viime jouluksi tämä punainen, niin kiljuin riemusta! TÄTÄ mä rupean keräämään! Sinisenä ja punaisena, se valkoinen on mun makuun liian pliisu.

Lounas maistuu hyvältä, kun on kauniit astiat, vaikka ei tarjolla tän kummempaa sapuskaa olisikaan. En tiedä mistä sinne keittiöön on ilmestynyt yksi lautanen ja kuppipari näitä, mutta käytän niitä mielelläni, kuin olisivat omani vaik eivät olekaan.

PS Hesari kuuluu oleellisena osana lounaaseen!

It's a pleasure to eat lunch when you have such beautiful dishes, don't you think? This series is designed by Klaus Haapaniemi for Iittala, and I fell in love in it as soon as I saw it. It was at first avalable only in blue or white, but when they released it in red, I screamed of joy! This is a series I'm gonna buy! instead of having a collection of dishes and cups of various series and colours, I am gonna have this TAIKA in blue and red. The white is too pale to my taste. 

PS The newspaper is an essential part of the lunch!  

Olisis kyllä pitänyt kuvata ne alku- ja pääruoatkin, mutt eipä sitä huomannut, nälkä oli niin että näköä haittas. Meni meinaan muutama tovi, ennen kuin vieraineni löysin kaikkia tyydyttävän ruokapaikan. Ja loppujen lopuksi sekään kompromissi ei kaikkia ilahduttanut. Minun piti tyytyä kolmeen erilaiseen salaattiin, joista yksi sisälsi kahta erilaista merilevää. Niitä sai pureskella kuin märehtivä lehmä, mälli ei vain ottanut pienentyäkseen nieltäväksi. Jäi suurin osa lautaselle.

I should haven taken pictures of the main courses, but was too hungry to even think about that. It took a long while to find a place to eat, which suited everybody´s (9 persons) requirements. And even the chosen place was not satisfying - I had to order 3 different salads, of which one consisted of two different seaweeds. It was like cow chewing the cud - impossible to swallow. Most of it was left on the plate.

But take a look at this fruit dessert! Without any exaggeration, the plate was 20x30cm (10x15") ! ! ! The waitress came back to tell that it would take 40 minutes to make it. Well, that was ok, we weren't in a hurry.

Mutta tämä hedelmäjälkkäri, se oli jotakin! Valehtelematta lautanen oli 20x30cm. Vietyään tilauksen keittiöön tarjoilija tuli takaisin varoittamaan, että sen tekemiseen menee noin 40 minuuttia! Ei ihme, kallshänka sai siivuttaa ja pilkkoa ja järkätä aika monta hedelmää ennen kuin tämä ihme oli valmis:
 

yksi jälkkärivaihtoehto oli juustokakku vadelmahillolla:

Another option was a cheesecake with raspberry jam:

nam! hyvää! Delicious!

Seuraan Picasson jalanjäljissä - olen siirtynyt siniseen kauteen. Todisteena muutama kuva:

Jotakin kautta päädyin testaamaan, mikä kouluruoka olisin. Ohhoh! Olisin tämän testin mukaan Tilliliha! Silloin, kun minä kävin koulua, ei tillilihaa edes tarjoiltu, oli vain makaroni- ja muita vellejä, perunaa ja kastia, maitoa ja näkkileipää, perunasoppaa ja hernekeittoa. Silti ihan hauska juttu kokeilla, suosittelen. Kuvaa klikkaamalla pääsee vastaamaan kysymyksiin