..niin se edellinen raportti jäi loman puoliväliin, sillä kotona tapahtuneet muutokset jäivät tänne kirjaamatta.

Tässä nyt kuitenkin ensin se tintti, joka savusaunalla meistä vieraista huolimatta ahkerasti ruokki poikasiaan. Kuva nyt ei ole kummoinen, mutta laitan sen osoituksena, että ihan amatöörikin voi joskus saada vangittua tuollaisen vikkelästi lentävän olennon kameraansa, yllätyin itsekin.

 

Ja sitten matkakuva ihanasta Suomen kesästä, jota en pois vaihda, en mihinkään etelän lomaan! Tämän räpsäisin autoa ajaessa jossain ennen Tamperetta:

Oikeastaan yritin vangita niitä ihania valkoisia ojanpieluksia, jotka olivat kuin kermavaahtoreunuksia - vuohenputkiko vai koiranputki täydessä kukassaan - kaunista!

No siis kotona tavarat pääsivät uuteen järjestykseen, ja nyt keittiö näyttää tällaiselta, yksi taulu vielä pyytää päästä seinälle, kunhan saadaan sille koukku seinään:

 

   

Yksityiskohta ikkunalta: sinisessä kelmussa edelleen jouluhyasintti. Se (=ne, itse asiassa ne ovatkin itsenäisyyspäivän kunniaksi ostettuja kukkia) rupesi puskemaan uusia lehtiä, niin enhän minä sitä voinut kompostiin heittää!

Makuuhuoneen hämärää:

 hmmm, no joo... sinisävyinen se nyt kumminkin on, sattuneesta syystä, kun kaikki tekstiilit kääntyivät siihen suuntaan. Sitten vaan kerättiin kaikki muukin sininen sinne - voilà.

Kun olkkarissa käännettiin isän askaroima kirjahylly poikittain, se onnistuneesti peittää tietokonenurkan, joka ei ole mikään kaunistus. Vielä kun keksisi hyvän näkösuojan isolle levysoitin-radio-kasettiyksikölle ja sen kaiuttimille, jotka pilaavat näkymän ikkunan edessä (ei näy, kuvassa vasemmalla).

Tässä kuvassa on muutakin isän käsistä syntynyttä: edessä olevat tuolit, pöydän alla näkyvä jakkara ja takanurkassa törröttävä sorvattu kynttilänjalka ja sen päällä oleva puinen rasia.

Omista käsistä syntyneitä ovat mustapohjainen taulu kirjahyllyn päällä ja oikeanpuoleinen käpyä esittävä grafiikka takaseinällä, ehkä joskus laitan lähikuvankin siitä.

Tässä toinen niistä tekevistä käsistä noin kuukausi sitten, juhannuksen jälkeen:

.... jokin siihen vissiin iski, vaan eipä jäänyt mitään muistikuvaa eikä huomioita, että iskinkö sen johonkin, oliko se jonkin pörriäisen pisto, vai mitä tapahtui. Kipiä se oli! Arvauskeskuksessa piti käydä näyttämässä, kun pölästyin, että mikä tauti muhun iski. Side siihen laitettiin ja annettiin lepoa. Ei se sentään ollut kai muuta kuin mu(i)stelma, josta ei enää olisi muistoakaan, ellei olisi näitä kuvia. Kiva, kun on digikamera, kaiken voi tallentaa! Tuosta se käsi väriä vaihdellen sitten hiljalleen parantui, ja se osallistui toisena kahdesta mm näiden tekoon:

 

hihi, alareunassa nuo kaksi harmaasta erottuvaa, ovat mun varpaani.

Tässä enempi yleiskuvaa tästä eteiseen ihan omasta päästä suunnitellusta matosta:

Vieressä osa niistä langoista, joiden takia tähän projektiin ryhdyin - pitäisi johonkin upottaa tämä valtava määrä kasveilla värjättyjä lankoja. Niitä on siis kaikkia muitakin värejä, ei ainoastaan tätä keltasävyistä. Yksi villapaita vetää ehkä kilon, niin että väheneminen ei oikein näy missään, piti keksiä jotakin radikaalimpaa. Mattoa teen kaksinkertaisella langalla, joskus kahta eri väriä yhdessä. Tätä on kiva ja aika nopea tehdä, vaikka työn edistyessä se varmaan rupeaa painamaan, niin että pitää löytää jotakin tukea sitä kannattelemaan. Työtapaa kutsutaan kai tuftaukseksi, en ole ihan varma. Joka tapauksessa erikoisella koukulla (joita ei tavallisesta käsityökaupasta Suomessa edes saa, eivät ole kuulleetkaan! *murisee*) kankaan alla oleva lanka vedetään pintaan ja jätetään lenkille. Se pysyy, kun ei rupea hirveästi vetämään ja venyttelemään. Vetämällä voi helposti purkaa, jos on tullut liian tiheää tai harvaa. Työn valmistuttua pohjan voi käsitellä ohennetulla maitoliimalla tai erikeeperillä, tai vuorata kankaalla.

Tässä sitten Pietarin kodin meneillä oleva käsityö:

tällä hetkellä ollaan yli 60:n, kohta voi ruveta laskemaan viimeisiä kymmeniä.

Sitä mä vaan, että tämä ryijy joutui sivuraiteelle ja vähän jäi seisomaan, kun Korialta Novitan tehtaanmyymälästä ostin kauniin kirjavaa Nalle-lankaa, joka vaati päästä sukiksi -heti paikalla, eikä huomenna! Siitä jäi kutoaminen päälle, niin että sitten syntyi seiskaveikasta vielä kaksi muutakin paria (kuvaan joskus...).

Niin, ja sitten tuli ostettua muutama halpa virkkauslehti, niin että nyt on sitten sekin hönkä päällä, ja syntymässä on muutamaa eri mallia nauhaa, ihan vain huvin vuoksi (ei vielä kuvaa).