Viikonloppuna oli pakko kaivaa esiin värjäyskattilat ja vehkeet, kun en saanutkaan sitä kaipaamaani keltaista seiskaveikkaa halpana kakkoslaatuna. Piti taas ruveta itse hankkeeseen. Onneksi on tota rohmuamista tullut suoritettua koko elämän ajan, niin mistään ei ole puutetta, ei varsinkaan sipulinkuorista, joita tämänkin jälkeen riittää vielä useaan värjäyskattilalliseen.

Laitin reilulla kädellä 'kaksi pientä muovipussillista' kuoria kattilaan väriä antamaan. Olis kanzinu lukea ne edellisten värjäysten muistiinpanot sieltä kansiosta ennen kuin solautin kaiken pataan. Sieltä olis ihan selkeästi käynyt ilmi, että vähempikin riittäis. Nyt kävi niin, että eka padalliseen menneet valkaistu ja luonnonvalkoinen tulivat lopulta, kaiken pesun ja huuhtelun jälkeen, melkein samanvärisiksi, ja sitten taas jälkivärjäyksessä ei enää meinannut riittää väriä seuraaviin kahteen vyyhteen, jotka olivat valkaistu ja vaaleansininen.

Ohessa kuva värjätyistä vyyhdeistä ja mallit alkuperäväreistä kerinä. Tota sanokaamme leijonankeltaista on siis kaksi eri vyyhtiä, ja niiden alkuperäinen väriero on hävinnyt. Eikä tuo vihertävänkeltaiselta ainakin minun ruudullani näyttävä ole noin vhreä, enempi heleän sitruunankeltainen. Paitti että siinä on vähän vihreitä rantuja, kun tuo onneton haltijalanka olikin väriä päästävää ainesta. Mutta on nää mun mielestä nätimpiä kuin nee coolaidit, jotka enimmäkseen on aika hengettömän värisiä.

1950088.jpg