Helmiä punomassa. Sain oppia monta uutta tekniikkaa yhden illan aikana - kaksi eri tapaa lisätä spiraalikoristetta helminyöriin - voipi hyvä ihme! en tiedä miten se sanotaan suomeksi! - ja sitten yhden uuden tavan tehdä kukkia. Kuvia ei tässä vaiheessa ole esittää muusta kuin opettajalta ostamistani rannerenkaista, joista ensimmäinen jo on hajotettu hienompia töitä varten. Pikku hiljaa nämä kai kaikki siirtyvät 'jalostuneempaan' muotoon, kunhan kerkiän sommitella. Siihen saakka voin hyvin pitää niitä ranteessa vaikka kaikkia yhtä aikaa. Ovat kaikki tuota ihanasti kimmeltävää lysteriä.

Sain siltä kurssilta jo yhden uuden ystävän, nimikaiman!  ja kaiken kukkuraksi naapurin! Tulimme samalla bussilla kotiin ja kutsuin hänet jo kylään että saisin kehua ja näytellä tekemisiäni, mutta ei hän tullut. Kainostelee. Luulee, että sitten pitää kutsua minut heille.

Sitten sillä kurssilla oli yksi mieskin! Siellä oli avautunut juuri uusi näyttely, jossa oli esillä vaikka mitä käsitöitä. Opettajan tekemä upea laukku helmistä, tietty, hienoja - upeita! - kaulakoruja, helmistä punottuja puita, syreeninoksia kokonainen vaasillinen, kukkia, perhosia yksi koko ikkunanraami täynnä. Ne perhoset olivat sen miehen tekemiä! Tästä asiasta kuulette vielä. Tai sitten ette.