SNYlta sain sen ihanan Alaskan käsitöistä kertovan kirjan, jonka tulin lukeneeksi loppuun tässä viikonloppuna  - ja Opin Jotakin Uutta! Siis olen aina luullut osaavani pitsineuletta - sehän on, että tehdään reikiä langankierrolla ja pidetään silmukkamäärä kurissa kutomalla kaksi yhteen.  - Niin sitä yksinkertainen luulee! Vaan eipä ei! Se pitsikuvio tulee esiin kunnolla vasta sitten kun lukee ohjeen huolella, havaitsee siellä sellaisen pystyyn nostetun silakan ja ottaa selville mitä se tarkoittaa: neulotaan silmukan TAKAREUNASTA! A vot! Se kuulkaa tekee maaliman eron,  jollette satu tietämään! Tavasin siitä ohjeesta enklanniksi, että aina langankierron toisella puolella pitää silmukka 'sitoa'  tällä tavalla, että kuvio tulee esiin. TODEN TOTTA! Olenkin aina ihmetellyt, kun mun pitsineuleeni ei ole olleet niin järin nättejä, vaik niissä on kuviot olleetkin kohdallaan. 

Niin se vain on, että pitää koko maalima kiertää että tällaisen perusasian oppii! Eka tulla tänne Kuolan niemimaalle ja sitten saada käsiinsä jonkun innokkaan tutkimusmatkailijan kertomus alkuasukkaiden käsitöistä toisella mantereella, samoilla leveysastella kylläkin. Jännittävää! Suurkiitos SNYlle tästä valistuksesta!  Siis voiks joku valistaa mua, et onk tällainen kikka esitetty suomen kielelläkin jossain kirjassa /ohjeessa / lehdessä? Olevinaan luen ohjeet ja teen kuten käsketään, vai oonko hyppinyt yli?

Enkä oo ikinä tehnyt mallitilkkujakaan, mutta kun se kijoitaja niin vakuuttamalla vakuutti, niin rupesin työhön. Ei vaan ollut sitä myskihärän villasta tehtyä hienoutta, niin tein Lanetesta ja mohairista. 

Ei ole suutarin lapsilla kenkiä eikä käsityöläisellä nuppineuloja kahta enempää , siksi mallitilkut on vähän huonosti esillä.

Tää rupee tekeen lisää pitsineuleita...