Pääsin tutustumaan tähän maaliman ihmeeseen yhtenä iltana, kun siellä pidettiin työpaikan pippalot yhteistyötahojen kanssa. Pöytä oli koreana, oli laulua ja musiikkia, kun musiikkikoulun oppilaat esiintyivät. Aluksi oli pieni tutustumiskierros, kävimme komentosillalla ja konehuoneessa. Älkäät kuulkaa ihmiset multa kysykö montako hevosvoimaa eikä mitään muutakaan tekniikkaan lliittyvää. Net tiedot varmaan löytyy Wikipediasta, jos jokuta kiinostaa. Mua ei. Siel oli fiinit Karjalan koivuviilusta tehdyt seinäpaneelit ja kaiteet ja ovet ja se jäi mieleen että tää Lenin puski jäitä 30 vuotta pohjoisella jäämerellä, kunnes muut hianommat jäänmurjatat (hihi, siis tiedätte kyl mitkä vaik ei siin niin lue) rupes hommiin. Nyt Lenin seisoo tuolla satamassa ja sinne tekee koululaiset retkiä ja siel voi järkätä bileitä omalla porukalla jos haluu.

   

      

Se ottaa päähän, että tommosil esittelykierroksilla on aina niin tulenpalava kiire, niin kuvat on mitä sattuu miten sattuu räiskittyjä, ei paljon ehdi tähtäilemään. Kun ei osaa valita, että haluaako olla aina viimeisenä ja saada hyviä kuvia vai ekana ja kuulla mitä opas puhuu. Mä oon aina vuoron keulilla, vuoroon hännillä, enkä oikeen ikinä tyytyväinen.