Lauantai pyrähti ohi auringonpaisteessa ja helmiä sortteeratessa. Minun täytyy aina alkuun päästäkseni tehdä inventaario ja vähän muuttaa järjestystä 'arkistossa', jotta ikään kuin kaikki langat ovat käsissä (eli muistan, mitä siellä varastossa on), kun rupean työhön.

Hämmästyttävän kauan yhden kaulanauhan värkkäämiseen menee! Tässä sunnuntain aikaansaannokset, kaksi settiä, joissa kaulanauha, rannekoru ja korvikset.

 

Se on nyt menoa näiden näperrysten kanssa - unissanikin mietin uusia malleja ja kun silmät suljen, niin helmiä vaan vilisee.

Olen NIIIIN onnellinen, kun mulla on useampi noita pyöreitä alustoja, joilla voi tehdä vaikka useampaa työtä rinnakkain. Ne on entisiä suklaarasioita, kovaa muovia, jonka pohjalle liimasin vaalean sametin. Ei pompi helmet karkuun neulan alta ja erottuvat hyvin.

Varastoa järkätessä totesin, että yhtään ei kyl tartte enää ostaa tarvikkeita, kyllä mulla on mistä tehdä! Kuitenkin heti eka setin valmistuttua tuli tenkkapoo, kun noi kullanväriset välihelmet rupes loppumaan. APUA! Pitääkö sittenkin mennä kauppaan tai tilata Helmiemeren Riikalta? Sitten puoliunessa illalla havahduin, että HEI! siis tarvin v ä l i helmiä - sillä yleisnimellähän kutsutaan niitä pieniä pyöreitä.... siis mullahan ei muuta olekaan kuin niitä! Sen kun vaan kahlaan varastoa läpi ja etsin ne sopivat! Ei Tartte Pakosti olla kultaa! Tää oli mun päivän Heureka ja ahaa-elämys.