Olen pohtinut ja ihmetellyt, miksi on niin vaikeeta saada tehtyä se loppujuttu Varsugan matkasta, mikä tässä oikein tökkii?

No, tärkein syy varmaan on se, että pyhiinvaelluksella, niin pakana kuin onkin, joutuu kohtaamaan itsensä, ja eihän se niin mukavaa ole. Tulee eteen sellaista minkä ei soisi itseensä liittyvän. Tässä sitä nyt ihmettelen, näissä jälkimainingeissa, että kuinka sen (itseni) kanssa elää eteenpäin.

Matkalla tapahtui monta kummaa asiaa, mutta väärinkäsitysten välttämiseksi sanon nyt, että se kertomani vatsatautini EI ollut matkalla hankittu, vaan yllätti vasta kotona, viikko paluun jälkeen. Sen sijaan matkakumppani sai heti eka iltana vatsavaivoja ja huokaili koko yön niiden kourissa. Sanoi, että vatsassa on tuhat viiltävää veistä, nieli minun hotellin vastaanotosta hankkimani myrkynvihreät särkypillerit, kävi oksentamassa, voihki koko yön. Hän kuitenkin päätti jatkaa matkaa aamulla porukan mukana (ja kärsi koko matkan).  Opas kertoi olevan ihan tavallista että joku porukasta sairastuu tässä vaiheessa eikä jatka Kantalahdesta eteenpäin vaan palaa takaisin. Mielenkiintoista! Synnintuntoa? Vaivaako omatunto? Mistä siinä on kysymys? Ei ekaa päivää päätökseen edes?

Se kurja juttu sillä matkalla oli, että bussi hajosi. Ensin pysähdyimme korjaamaan puhjenneen renkaan - siinä meni toista tuntia, jonka vuoksi pääsimme Kantalahden kirkoon vasta kesken jumalanpalveuksen.

Bussi sinänsäkin oli ihan oma lukunsa. Meitä ei ollut kuin 11 henkeä, ja oli tarkoitus saada pikkubussi, mutta kun Putin oli siirtänyt Murmanskiin tulonsa viikonloppuun (valmistelut oli tehty alkuviikoksi), meille tarkoitettu minibussi siirrettiin vartiointijoukkojen käyttöön ja me saimme ison bussin. Opas kertoi että se oli sama jolla 15 vuotta sitten oli tehty ensimmäinen pyhiinvaellusmatka keski-Venäjälle. Sen se oli näköinenkin: penkkien sametissa monien vuosien liat, jokaikisen istuimen kangas rikki, mutta paikattu isoin pistoin. Ikkunat olivat likaiset kun niiden kaksinkertaisen lasin väliin oli päässyt kosteutta, joka ei koskaan häviä vaan  tekee rantuja aina uudelleen ja uudelleen, kun se väliin jäätyy ja taas sulaa. Ja siis bussin ikähän oli toiset 15 vuotta lisää, sillä se oli ostettu tänne käytettynä (täysin palvelleena) Norjasta, hätäuloskäynti ym tekstit olivat edelleen paikoillaan. Olilhan siinä vessakin, mutta sitä ei ole vuosiin käytetty - onneksi, sillä jos olisi, se haju olisi ollut kauhea. Siellä näkyi säilytettävän kuljettajan tarpeita, kanistereita ym roinaa.

Niin tuo Putin - yksi mielenkiintoinen juttu olivat ne katseet, jotka sain osakseni matkan vanhemmilta osanottajilta, kun jossain  vaiheessa seisoskellessamme ja odottaessamme sanoin, että kaikkeen tähän on syypää Putin, mitäs meni muuttamaan aikatauluaan. Sain tooosi hitaita katseita! Kukaan ei sanonut mitään, mutta ilmassa oli selvästi tunnettavissa 'faux pas'. Ehkä sain kuitenkin ulkomaalaisen anteeksi kömmähdykseni?

Hotelli oli vanhaa neukkutasoa, saimme yhden avaimen kahden hengen huoneeseen, jolla oli yhteinen eteinen ja vessa-kylppäri toisen, 3hh kanssa (siellä ei kyllä asunut ketään).  

Tykkäsin kovasti tuosta tapetista, tosi nätti!

 

Aurinko oli vielä korkealla, kun meidän oli aika käydä nukkumaan, että jaksaisimme aamulla ylös. Tässä kaupungin keskustaa iltahetkenä - eipä ollut väkeä liikkeellä.  Jos ei tietäisi, ei näkisi, että tuolla torin toisella puolella on valkoiselle alustalle korotettu sodanaikainen tankki. Siitä näkyy tässä kuvassa vain kaksi etulyhtyä, kuin tuijottavat silmät tummalla taustalla. Hmm - siitäkin voi johtua mieleen  vaikka mitä, kun se seisoo tuossa hotellia vastapäätä ottamassa vieraita vastaan.