Täti Vihreä otti ja haastoi minut tällaiseen hassuun kisaan:

Tehtävänanto: "paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Enpä tiedä, pystynkö enää löytämään viittä haastettavaa, tuntuu siltä, että kaikissa käymissäni blogeissa on jo ollut toinen toistaan hurjempia paljastuksia; ei kai kukaan halua KAIKKEA kertoa? Mietin, että mitä omituista minussa nyt sitten muka on - ei mitään! Eikö se mene ihan tavallisuuden ja normaalin elämän piikkiin, jos voin allekirjoittaa melkein sanasta sanaan haastajani Täti Vihreän yhden 'omituisuuden', nimittäin tämän: 

5. Onko erakoitumisesta tykkääminen omituista? Minä tykkään olla itsekseni, omissa oloissani. En tiedä kuinka minulle käy, kun joskus jään eläkkeelle ja työpaikan sosiaaliset pakkosuhteet on jätettävä taakse. Tuleeko minusta sottainen, hapsuhiuksinen ja epäselvästi murahteleva ämmänkääkkänä, joka iskee portinpieleen seipään pystyyn ja seipään nenään ihmisenpään varoitukseksi (tietysti muovisen, mutta aidon näköisen). Jostakusta voi tuntua kummalliselta, kun sanon, ettei aika käy koskaan pitkäksi eikä minulla ole koskaan ikävä seuraa. (lainaus TVn blogista)

Varsinkin tuo viimeinen pätee minuunkin ihan kybällä. Omassa hyvässä seurassa on hyvä olla; kukaan ei riitele, ketään ei tarvitse odottaa, aina on nälkä yhtä aikaa, aina tykätään kuunnella samaa radioasemaa, tai laittaa toosa kokonaan kiinni.

Jos siis tuo menee normaalin käytöksen tiliin, niin mikä minussa sitten on omituista?

1. Voin purkaa vaikka viisi kertaa puikoille luomani silmukat, jos hännäksi jää pitempi kuin 10-senttinen lanka. Lyhyempi se voi olla, mutta ei pidempi!

2. Kun ulkona on kaunis auringonpaiste, katselen sitä tyytyväisenä ikkunasta, totean, että onpas ihana ilma, huokaisen onnesta enkä lähde ulos!

3. Nukun mielelläni parinkin tunnin päiväunet juuri kauneimmalla auringonpaisteella, mieluiten auringonpaisteessa. Olen vitivarmasti ollut jossakin entisessä elämässäni oikea leijona.

4. Olen yksi asia kerrallaan -ihminen (joku voisi sanoa: yksinkertainen) Kun innostun jostakin asiasta, teen sitä kybällä, yötä päivää, pyhää arkea - kunnes innostus hiipuu tai paremminkin, kun tilalle tulee uusi yhtä innostava asia. Tällä hetkellä menossa on siis lapastelu. En muuta teekään, esimerkiksi siivoaminen on nyt jäänyt sivuraiteelle.

5. Tästä jo mainitsinkin yhdessä postauksessa: katson velvollisuudekseni kartuttaa (jonkin toistaiseksi olemattoman) museon kokoelmia keräämällä talteen kaikki kuitit, liput, lomakkeet, paperit, muovikassit, kääreet, narut, karkkipaperit, erikoispainokset jne jne, jotta tulevat sukupolvet voisivat nähdä, kuinkalaista meidän elämämme nykyaikaan on ollut. Muiden mielestä kaikki se mitä kerään on roskaa. On siinä perillisillä iso kuorma kipattavana, kun minusta aika jättää! ;D