Kaikille rakkaille ystävilleni täällä blogimaailmassa haluan esittää tervehdyksenäni seuraavan ritirimpsun, jonka jo lapsena opettelin yhdestä muistokirjasta, kun se mielestäni oli niin hieno:

Sun ystäväsi armaasi

mä aina olla tahtoisin

en koskaan olla tahtoisi

sulle uskoton ja petturi.

Se oisi suurin iloni,

jos elää saisit iäti

jos kuolo sinut korjaisi

niin murhe murtais mieleni.

 

Jos ystävä et olekaan, niin lue joka toinen rivi vaan!