Ennen joulua helmikurssilla saatiin ohjeet mitä tuoda seuraavaksi kerraksi ja mitä tehdä. Piti tehdä valmiiksi kaulakorua varten alustaksi verkkoa sen verran pitkästi kuin kaulan ympäri tarvii. No minähän tein - ketjua! Kun esittelin sitä opelle niin hän katto vähän hitaasti, et mikä tollo toi oikeen on, otti kirjan ja näytti sieltä: TÄMÄ on verkkopohja, TÄMÄ on ketjua! TOLLO,  PÖLLÖ,  TAUKKI!  Kylhää mä nyt periaatteessa ihan HYVIN TIEDÄN, et net on kaksi ihan eri asjaa.

Siinä sit tunnilla tein pikaseen pienen pätkän verkkoa, jonka sivulla on yksi helmi, et ope sai näytettyä mitä kaikkee siihen sit voi lisätä ja mil viisii. Siitä ei kyl ole kuvaa tähän näyttää.

Rangaistukseksi pöllöydestäni teetin itselläni viikonloppuna muutamia verkkopohjia, et menis jakeluun ja selkärankaan tää VERKKO. Täsä näit nyt on:

 

Siinä ylimmäisenä on se ketju, jonka tää pöllö teki ens alkuun. Kylhää sekin johonkin kelpaa sit joskus, erilaiseen tarkotukseen. Mut verkkoihin voi tehdä vaik tällasii jutksii:

Huonosti taitaa näkyä kuvassa nuo siksakin täytetyt kolmiot mattamustan verkon päällä. Siksak-raita on tehty lyhysistä putkista, yläkolmiot täytetty kiiltävillä siemenhelmillä. Muutama eri kuvakulma samasta rannekorusta:

  

Punaiseen verkkoon tein raidat matasta ja kiiltävästä siemenhelmestä, samanlaiset isommat hemet reunoille, mutta lukkotsydeemi on vielä vaiheessa. Kivaa lukkosysteemiä on vaikea keksiä, valmiit ovat yleensä liian heppoisia näin leveisiin koruihin, eikä oikein koko kaupan varastoakaan voi ostaa, et aina olis käsillä sopiva lukko. Jos sellaisen tekee alusta asti itse, niin siihenkin menee aikaa.Tästä rannekorusta tuli yllättävän jäykkä ja paksu, mutta kiva silti.

Tarkoitus oli tehdä verkkopohjalle myös koru makeanvedenhelmistä, joita ostin open viimeksi tuomasta Moskovan erästä. Mutta ei ne istuneet kauniisti siinä verkon päällä, niin selailin mallikirjoja ja löysin sieltä yhden idean, jota sitten sovelsin tähän työkaverille annettavaan läksiäislahjaan: