Oeln kuin pikkulapsi, nauran ääneen riemusta, kun voin painaa vaaleapunaisen traktorini äänitorvea ja yhdellä klikkauksella kyntää neljä palstaa lisää viljelyalaa. JEEeeeee !  Nyt minulla on jo yksi heppakin, talli valmistuu pikku hiljaa - sitä mukaa kun ystävät lahjoittelevat minulle lautoja, nauloja, riimuja yms.

Keltainen kissa oli eka eläin jonka ostin, tuhlasin siihen silloin kaikki käytössä olleet setelirahat, mutta en ole katunut hankintaa. Kissaa voi sililttää, jolloin se naukuu. Muutkin eläimet ovat taputeltavissa, jolloin ne hirnuvat, määkivät, vinkuvat tms. Minulla on hauskaa! :D kunpa tähän saisi siirrettyä kuvan farmista! Se on tosi kaunis silloinkun sato on valmistunut eikä vielä korjattu.

Näitä pelejä näkyy olevan vaikka kuinka monia keskenään kilpailevia, mutta tämä johon ekaksi innostuin  on mielestäni grafiikaltaan kaunein. Muissa on kaikenlaista pikkusälää vähän liikaa, niin tyylikkyys katoaa. Ja niiden eläimet ovat joko lapsellisen tai typerän näköisiä! Minä sain tänä aamuna lahjaksi kyyhkyslakan!   kenelleköhän lähettäisin viestin silleen vanhanaikaisesti? 

Ei tästä onnettomasta hyvää kuvaa saa ainakaan minun taidoillani ja kamerallani, heijastuksia on, ja kaikki niin pientä . .

Viime tunnilla otin kuvia sekä kurssilaisten että opettajan töistä, mutta enpä huomannut kysyä lupaa niiden julkaisemiseen täällä, niinpä jätän ne vielä odottamaan lupaa ja laitan julki seuraavan kurssin jälkeen. Sitten kuulin sellaisenkin yllättävän uutisen, että kurssin lopuksi on töiden näyttely, johon jokaiselta odotetaan ainakin kolmea työtä! Mustasta kaulakorusta sain palautetta, että perusketju tuli tehtyä liian kireä, siksi ne yhdistävät kiiltävät helmet eivät oikein näy, vaan hukkuvat sinne mustien sekaan. Siis parannettavaa on, mutta korjaamaan en rupea. Seuraava sitten - jos sellaista tulee - on toivottavasti paree! 

.

Tällainen 'oksa' - harjoitustyö näyttää kuuluvan jokaisen itseään kunniottavan helmityöläisen repertoaariin tässä maassa, sen verran usein sitä näkee kirjojen ohjeissa ja vallmiina töinä. Teinpä siis minäkin, kun ope näytti mallia viime tunnilla. Kenkkua, kun en saa käännettyä tuota kuvaa! :(

Tänään tuli POSTI!        

Sain tilaamani kaksi kirjaa, joista (sitten joskus kun on aikaa helmitöiltä) opettelen kahden sukan yhtä aikaa kutomista ja nurinpäin kärjestä aloittamista. Jännää!

unohtui eilen laittaa tämä kuva näytille. Voi voi, onpa surkea kuva! sorgen, yritän tähdätä vielä kerran tänä iltana. 

Lauantaina taidemuseossa avautui pohjoisnorjalaisten taidekäsityöläisten näyttely 'Potentiaaleja'. Siellä ei ollut kovin monia töitä, mutta sitäkin vaikuttavampia. Materiaaleina olivat huopa, keramiikka, muovi, pullonkorkit, turkis, villalanka, silkki. Työtapoina mm valu, ompelu, kudonta. Kaikista en ottanut kuvia, kun kamera vähän väliä ilmoitti, että muisti on täynnä, niin  että piti välillä poistaa vanhoja tilaa viemästä - kenkkua. Upein työ ehdottomasti oli tämä Aslaug Juliussein työ 'Frozen Flowers'. Siinä on erivärisiä turkiskukkia, joiden keskustaa koristaa lasista valettu pen.. - eikun siis hede, vai oisko tuon nyt emi sittenkin. Piti oikein wikipediasta tarkistaa että miten ne kukat ja mehiläiset taas menikään . 

Kun tämän näyttelyn kutsu tuli, niin siinä oli lähikuva tuosta ruskeasta mokkakukasta, eikä siitä kyllä millään ymmärtänyt mitä se esitti, vaikka näyttelyn nimi on siis Potentiaaleja (ei potensseja).  Minun kuvistani valitettavan huonosti näkyvät ne ohuet rautalangat, jotka koristivat terälehtien reunoja (eikun näkyyhän ne, kameran ruudulla eivtä erottuneet!). Ja sitten yhden lisämerkityksen antavat nuo terälehtien reunoissa näkyvät numerolaput - ihan kuin karjan korvamerkkejä. Mahdetaanko turkikset merkata tolla tavoin laadun mukaan? Jotenkin järisyttävät työ!   

Sitten ihan eri lailla innostuin näistä sarjakuvaiineksistä (niitä oli kolme erilaista), sillä niissä oli käytetty JUURI sellaista kudontakehystä, jota olen etsinyt! Luulin jo, että pitää ruveta itse keksimään, muttä näkyy niitä sentään jo valmistettavan. Täytyy vain ottaa selvää, että missä.   

Näiden seuraavien Meduusojen tekijän nimeä en kirjannut ylös, mutta on siinä näperretty: ohuen ohuesta silkistä smokkikirjonnalla, melkein näkymättömin pistoin. Nuo torvet (anteeksi epäkunnioittava nimitys) ovat pituudeltaan noin 15cm ja halkaisija noin 10cm. Niitä oli itse asiassa kolme, mutta kamera oli täynnä, pinkki jäi kuvaamatta. Ihanat väriliukumat herkissä väreissä!

Tämä työ aloitettiin jo aikapäiviä sitten, mutta en löytänyt sopivaa lukkoa, niin piti opettajalta kysyä neuvoa kiinnityspulmaan ja valmistuminen siirtyi ja siirtyi. Nyt siitä tuli hiukka pitkä minun ranteeseeni, mutta olkoon, näytetyö. Ensin kuva päältä, sitten alta. Valitettavasti  kuvista ei tahdo saada mitään tolkkua korun muodosta, kun kolmiulotteisuus katoaa tähän ruudulle. Ihan hauskaa 'lainevaahtoa' siinä syntyy, kun perusketjuun lisätään spiraalina lisää helmiä.  

Viime tunnilla tutustuttiin kahteen eri tapaan päällystää pääsiäismuna helmikirjonnalla. Yllättäen yhden neulan konsti on hankalampi kuin kahdella neulalla työskentely! Eikä se ruutuohjeen seuraaminen ole kummassakaan tavassa ihan helppoa, vähän väliä olin ihan eksyksissä siellä ruudukolla!

Rumatkin niistä tuli kuin mitkä, ja kädet mustaantuivat noista 'värittömistä' helmistä - niissä on musta sisus, ja se väri ei kestä siellä sisällä, vaan hankaantuu pois kun vetää langan läpi. Meni rahat hukkaan siinä ostoksessa!  Ylempi on yhdellä neulalla työskennelty, alempaa tehdään kahdella. Harjoittelu tekee siinäkin mestarin; otin oppia mestari Jelena Jevgenjevnalta (kurssin ope), joka pisteli helmiä menemään kaksin käsin! Noppelaa ja näppärää! 

Tämäkin oli työ, joka kesti ja kesti valmistua. Aloitin sen jo lomalla ollessa loppiaisena, mutta ei se aina napannut ja tuo hihna piti vielä viime metreillä purkaa, kun viime yönä kolmen aikaan valvoessa kumminkin menivät sekaisin reunaputket ja keskihelmet. Eikä tätäkään voi antaa lahjaksi tai laittaa myyntiin, sillä kaikesta tarkistuksesta ja varmistuksesta huolimatta tuo hihna on kierteellä! Se siitä tulee kun yöllä silmät ristissä jotain yrittää...saa nähdä, viitsinkö purkaa ja korjata - tuskinpa.  Skannaus ei ihan näytä sitä himmeää hohtoa, joka noissa putkissa isoissa helmissä on.

Ja siitä tuli Kiroiltu Siili, sillä kyllä tämä sellaisen väännön takana oli! Viimeisiä piikkeja sai taiteilla vaikka miten päin neulaa sojottaen, että sai piston vedettyä kireälle. Mutta loppujen lopuksi - on se aika symppis siilineiti.Sitä paitsi voin olla ylpeä itsestäni, sillä kukaan muu kurssilaisista ei ollut tehnyt sitä valmiiksi, vaikka kaikki aloittivat sen tunnilla. Sanoivat että on niin hankala työ.

 Nonni! Flickr taas hankaloittaa elämää! Kuvat eivät siirry! "#%/(?)(`=)(`=^*^^

Jouduin skannaamaan kuvan silistä alta ja päältä, ja sehän nyt ei synnytä kaunista jälkeä :(  Jotain näkyy kumminkin:

Ensin alapuoli. Siilin koosta saa käsityksen kun tietää, että tuo tausta on noin A4. Yläpuolikuva näyttää, että siilillä on vaaleanpunainen rusetti päässä (ja piikit littanassa):